Pölytyksen muistilista – Tomaatti

Kimalaiset ovat ihanteellisia tomaattikasvien pölyttäjiä. Koppertin pölytyksen muistilista kertoo, kuinka saavutetaan paras mahdollinen pölytystulos. 

Lataa juliste

Pölytyksen aikana kimalainen pureutuu kukkaan ja saa kukan tärisemään. Tätä kutsutaan nimellä pörinäpölytys (buzz pollination). Kukkaan jäävät kimalaisen leuanjäljet (purentajälki) muuttuvat ruskeiksi 1–4 tunnin kuluessa, ja niiden avulla voidaan tarkistaa kimalaisten työ. Yksi vierailu kukassa riittää kuljettamaan tarpeeksi siitepölyä pölytyksen onnistumiseksi. Hedelmän kehitys alkaa pölytyksen jälkeen. 

Kukka pitää saada pölytettyä ennen sen sulkeutumista. Olosuhteista riippuen kukka voi pysyä auki 1–3 päivää. Tarkista pölytys keräämällä noin 20 sulkeutunutta kukkaa eri puolilta viljelmää. Kaikissa sulkeutuneissa kukissa pitää näkyä purentajälki. Sulkeutuneet kukat antavat tarkan kuvan tilanteesta. Kukkiin, jotka pysyvät auki kauemmin kuin yhden päivän, jää 1–5 purentajälkeä.

Tarkista kimalaisten työ vähintään joka toinen päivä. Tuo paikalle uusi kimalaispesä, kun purentajälkien määrä on laskenut 1–2 jälkeen per kukka.

Siitepöly vapautuu tehokkaimmin, kun ilman suhteellinen kosteus on 50 %–80 %. Jos suhteellinen kosteus on yli 80 %–85 %, siitepölyä ei vapaudu ja kimalaiset lopettavat työskentelyn. Jos suhteellinen kosteus on alle 50 % siitepölyn itävyys heikkenee, mikä voi aiheuttaa ongelmia hedelmän kehitykselle. Kimalaiset keräävät edelleen siitepölyä ja jättävät purentajälkiä, mutta hedelmiä ei synny.

Kimalaiset pysyvät aktiivisina kun lämpötila on välillä 8 ˚C – 32 ˚C. Ihanteellinen aktiivisuus saavutetaan, kun lämpötila on välillä 8 ˚C – 28 ˚C. Välillä 28 ˚C – 32 ˚C aktiivisuus asteittain vähenee. Kun lämpötila nousee, kimalaiset lakkaavat lentämästä. Kimalaiset keskittyvät pesän viilentämiseen, kunnes lämpötila laskee taas alle 32 ˚C. 

Terve viljelmä ja riittävän terveet kukat muodostavat onnistuneen pölytyksen perustan. Monet tekijät voivat häiritä kasvien terveyttä ja siten vähentää terveiden kukkien määrää. Mahdollisia riskejä ovat veden puute, ravinteiden epätasapaino, virustulehdukset, kasvitaudit, tuholaiset, riittämätön tai liian voimakas kasvu, äärimmäiset sääolosuhteet ja kemikaalien vaikutukset kasveihin tai niiden kukkiin.

Kimalaiset ylläpitävät pesässä tasaista lämpötilaa. Jos kimalaiset altistuvat liian korkealle lämpötilalla pitkän aikaa, pesä ja yhdyskunta voivat kärsiä. Siksi kimalaispesä on syytä sijoittaa viileimpään kohtaan tai vähintäänkin varjoon, siten että varjo suojaa etenkin päivän kuumimpaan aikaan. Varmista, että pesä saa jonkin verran auringonvaloa pimeän talvikauden aikana. Varjo voidaan järjestää viljelykasveilla, puulaatikolla tai muulla tavoin. Äärimmäisten lämpötilojen aikana voivat olla tarpeen erityistoimenpiteet, kuten aktiivinen jäähdytys.

  • Sijoita pesä siten, että sekä kimalaiset että ihmiset näkevät sen
  • Varmista, että pesä on vaakasuorassa
  • Suojaa pesä sekä tiivistyvältä kosteudelta että sadevedeltä

Kaikki kemikaalit eivät sovi yhteen kimalaisten kanssa. Tutustu sivuvaikutusluetteloon joko paperilla tai internetissä tai pyydä neuvoa asiantuntijalta.

Ei ole suositeltavaa käyttää enempää kuin kolmea pesää yhtä aikaa. Varmista, että pesien kulkuaukot ovat eri suuntiin, mutta eivät kuitenkaan suoraan kasveihin päin.

Tilaa uutiskirjeemme

Saat viljelykasvejasi koskevat tuoreimmat uutiset ja tiedot suoraan sähköpostiisi

Sivusto on suojattu reCAPTCHA-varmennuksella sekä Googlen PtietosuojakäytäntöP ja PpalveluehdotP.
Vieritä alkuun